Esimerkiksi

Linnut ovat alkaneet laulaa. Minulla on ollut kevyt olo ja luulen sen johtuvan vain siitä, että itsenäisen tehtävän palautus voi tuntua siltä, kuin yllättävän raskas taakka putoaisi harteilta. Suostuin töihin, sain nelosen, puhuin vanhoille ystäville. Minusta tuntui siltä kuin joskus silloin, kun kävelin koulusta kotiin. Avasin verhot oikein auki päästääkseni kaiken valon sisään. Nyt, kun Aurinko on jo laskemassa, muistelen teennäisiä hymyjä ja eilistä iltaa Reino & the Rhinosin tahdissa. Kolmiodraamaa, haalarimerkkejä ja mumman mustikkahilloa. Kuuntelen kolme kuukautta sitten löytämiäni biisejä ja kävelen epätavallista reittiä Siwasta kotiin. Hymähdän soittolistalle, jonka nimesin ”On an evening in Siwa”. Akku täynnä.

Koska ei ole karkkia

Kadehdin jopa sitä vaaleahiuksista tyttöä, jolla oli vain jogurttihedelmiä ja keltainen vuokra-DVD. Minun kissanikin syövät jogurttia ja elokuvat vuokrataan netistä! Ei se tyttö asunut meidän naapurissa.

”Kai elämään kuuluu sellaiset päivät, että kaikki ärsyttää.” Ystäväni Luhta-huivissa oli täysin samaa mieltä. Yhteiskuntaopin kirjan johdonmukaisuus, Buffan kerskakulutukseen yllyttävä mainos, joka ikinen naisnäyttelijä… Kuka päätti, mitkä sanat kirjoitetaan yhteen ja mitkä ei? En minä ainakaan. ”Keskivertoihminen”, kirjoitin äidinkielen tekstitaidon kokeeseen ja olin itsekin.

Ulkona tuntuu kuin olisi sisällä, kuin ei pääsisi tiettyjen rajojen ulkopuolelle ja samassa kuplassa kanssani asuisivat samat ihmiset vuodesta toiseen. Siksi olen kateellinen Veeralle Espanjassa ja jopa Jämsä-Lahti-Helsinki-Vantaa –bussin kuljettajalle. Lentokenttäbussi vie näet kauemmas kuin maailmani rajat.

Suomesta on lyhyt matka Lappeenrantaan

Olen asunut täällä jo viisi kuukautta, mutta mietin vieläkin joka päivä, missä olen. Kävelen kyllästymiseen asti Hämeenkatua enkä silti ole huomannut Iittalan Outletia. Ahdistun aina kun opettaja kommentoi opintopäiväkirjaani, kuitenkin vastaan edelleen hymyihin. En kirjaudu kauppakorkeakoulusta enkä muista salasanaani, koska vaihdoin sen juuri tänään. Kerroin kahdelle henkilölle Sauli Niinistön kampanjan budjetin. ”Faudel joutuikin vaalien takia epäsuosioon”, kirjoitin. Äänestinkö väärin? Miksi en lue enemmän? Minusta on härskiä mainostaa elokuvateattereissa. Se poika katsoi minua kysyen ”Hymyileekö tuo nainen minulle?”. Käännyin pois. Suomessa ei ole Stockmannia. Minun on herättävä 9.30. Ystäväni hammasharja lavuaarini reunalla. Huhtikuussa katsomme Titanicin ja hiukseni tuoksuvat yhä Provost’lta.