Olen asunut täällä jo viisi kuukautta, mutta mietin vieläkin
joka päivä, missä olen. Kävelen kyllästymiseen asti Hämeenkatua enkä silti ole
huomannut Iittalan Outletia. Ahdistun aina kun opettaja kommentoi
opintopäiväkirjaani, kuitenkin vastaan edelleen hymyihin. En kirjaudu
kauppakorkeakoulusta enkä muista salasanaani, koska vaihdoin sen juuri tänään.
Kerroin kahdelle henkilölle Sauli Niinistön kampanjan budjetin. ”Faudel
joutuikin vaalien takia epäsuosioon”, kirjoitin. Äänestinkö väärin? Miksi en
lue enemmän? Minusta on härskiä mainostaa elokuvateattereissa. Se poika katsoi
minua kysyen ”Hymyileekö tuo nainen minulle?”. Käännyin pois. Suomessa ei ole
Stockmannia. Minun on herättävä 9.30. Ystäväni hammasharja lavuaarini reunalla.
Huhtikuussa katsomme Titanicin ja hiukseni tuoksuvat yhä Provost’lta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti